Kirjan kirjoittamisen aikaan, elämä Suomessa oli synkkää ja näköalatonta. Itsekin näin tulevaisuuteni synkkänä. Sinä päivänä kun tämä kirja ilmestyi kauppoihin Työväen Sivistysliitto tarjosi minulle kouluttajan työtä. Kiva sattuma. Olin tehnyt heidän kanssaan aikaisemmin kirjoitusprojektissa yhteistyötä ja olivat kuulleet, että olen työttömänä. Kaksi vuotta vedin tyttömille tarkoitettuja urasuunnittelu-kursseja eri puolella Suomea. Sitten minua pyydettin päätoimisksei opettajaksi Forssan terveydenhuoltoalan oppilaitokseen. Olin pitänyt siellä kursseja sivutyökseni aikaisemmin. Opetin tulevia sairaanhoitajia, lähihoitajia ja koulunkäyntiavustajia. Oppilaitos oli myöhemmin osa Forssan Ammatti-instituuttia. Jäin eläkkeelle 65-vuotiaana ja tein sijaisuuksia instituutissa kunnes täytin 68.

   Myös kirjassa haastateltujen ihmisen elämä sujui kohtalaisesti tai paremmin laman jälkeen.

   Elämän vastoinkäymiset voivat olla myös rikkautta, vaikka sillä hetkellä ei siltä tunnukaan. Nyt 77-vuotiaana totean, että onneksi sain potkut!

  

Sivu 76 ja 77  lopussa

SIVU 102 LOPUSSA

ISIVU 110 JA 111 LOPUSSA

SIVU 160 

PUUTTUNEITA SIVUJA

© 7.4. 2021 Anja Laurila