elämänjana.png

OMAN ELÄMÄNTARINAN KIRJOITTAMINEN     

JOHDANTO

 

Jokaisen kannattaisi kirjottaa oma elämäntarinansa. Vaikkei kukaan muu näytä olevan siitä lainkaan kiinnostunut tällä hetkellä, uskon että ajan myötä sen arvostus nousee. Suomalaisen kirjallisuuden seura on kiinnostunut tavallisen ihmisen tavallisista tarinoista. He järjestävät keruita mitä erilaisemmista aiheista kuten vaikka esimerkiksi puutiaismuistoista. Mutta sinne voi tarjota myös omaa elämäkertaa. Tietoa lisää: https://www.finlit.fi/fi/arkisto/luovuta-aineistoa#.Y1IcKnZByM8

ELÄMÄNJANA

Ehdotus: Piirrä isolle paperille sen vasemmasta laidasta oikeaan viiva ja merkitse ikävuodet tai vuosikymmenet janalle. Jaa jana osiin sen mukaan, missä paikoissa olet asunut. Kirjoita osiin osoitteesi. On tärkeää tietää, kuinka kauan ja missä on elämänsä aikana asunut.  Voit samalle paperille lisätä "käyrän" sen mukaan, miten hyväksi olet elämäsi kokenut. Voit merkitä avainkokemuksiesi avaimilla ja kirjoittaa niiden sisälle tapahtuma. Voit myös merkitä elämän tähtihetkiä, jolloin olet tuntenut olevasi huipulla. Ne eroavat avainkokemuksista siinä, että ne eivät varsinaisesti ole muuttaneet elämääsi. Elämänjana auttaa sinua itseäsi hahmottamaan elämäntarinasi kokonaisuudessaan. Ylhäällä olevassa esimerkissä ensimmäinen avainkokemus oli vanhempien avioero (musta sydän), toinen oli tulevan aviopuolison tapaaminen, kolmas esikoisvauva, neljäs oma avioero ja viides unelmatyöpaikan löytyminen. Voit lisätä paperille tärkeitä päivämääriä, piirroksia ja valokuvia. 

MITEN ALOITETAAN

Jos kirjoitat käsin, joudut miettimään järjestystä tarkemmin. Tilannetta helpottaa, jos hankit rengaskansion ja silloin voit kirjoittaa irtosivuille muistojasi. On helppoa lisätä tekstiä, kun tulee uusia tärkeitä asioita mieleen. Tietokoneella kirjoittava voi aloittaa mistä vain. Esimerkiksi keräämällä vaikka elämän syntymäpäivämuistoja. Kuitenkin jonkunlaisen alustavan rungon tekeminen etukäteen auttaa kirjoittamisessa. 

Omaelämäkerta alkaa usein

 - Lapsuudenperheen ja vanhempien lapsuudenperheiden kuvauksella. Kerrotaan syntymät ja kuolemat, ammatit ja asuinpaikat. 

  -  Mukana on kuvauksia luonteista ja ihmisten keskinäisistä väleistä ja varsinkin siitä, mitä ihmiset ovat kirjoittajalle merkinneet. 

-  Usein kerrotaan varhaisimpia muistiin tallentuneita tapahtumia

 - Joskus muistellaan elämän kohokohtia ja onnistumisia ja suurimpia suruja ja vastoinkäymisiä.

 - Meillä ihmisillä on muutama elämän avainkokemus, joka on ollut merkittävä ja vaikuttanut elämänkulkuun joko hyvässä tai hankalassa mielessä. Usein sanotaan, että niitä avainkokemuksia on noin viisi. Niistä voi jonkun tai kaikkikin esitellä alkuvaiheessa.

 - Oman elämän kulun koulunkäynteineen, työpaikkoinen ja mahdollisine harrastuksineen voi myös kertoa lyhyesti alkuvaiheessa. 

Kun edellä mainitut asiat on kerrottu, lukijalla on kokonaiskäsitys kirjoittajasta. Hän on tullut tutuksi. 

Kannattaa miettiä, kenelle muistelmat kirjoittaa, mikä on sen julkisuusaste. Ihminen voi kirjoittaa terapeuttiset muistelmat vain itselleen ja miettiä jättääkö sen "kuolinsiivouksessa" hävittämättä. Muistelmat voi tehdä jälkipolvia ajatellen ja silloin niistä voi teettää pienen painoksen jonkun omakustannepalvelun kautta. Jos kirjoittamisella tavoittelee suurempaa lukijakuntaa, joutuu tarkkaan harkitsemaan, mitä kertoo muista ihmisistä. Avautuminen julkisuuteen omista asioista ei myöskään ole aina terapeuttista - vaikka "avautumien itselle" on sitä. Tietokone on mahdollistanut sen, että on erittäin helppo yhdistää nämä kolme eri tasoa. Ensin voi kirjoittaa julkisuutta kestävät muistelmat, sitten voi lisätä tekstiä jälkeläisiä varten ja siitä tulee toinen versio. Toisen version jälkeen voi tekstiin lisätä salaista tarinaa itsestä itselle. Sen version kohtalon voi uskoa jollekulle luotettavalle läheiselle.

Seuraavana on psykologinen kehys, jota voit käyttää apunasi ja se voi auttaa sinua ymmärtämään, miksi olet sellainen kuin olet. Jos tajuat, missä vaiheessa kehitystä, kaikki ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, voit ymmärtää omia hankalia tunteitasi. Samoin voit havaita, että joku vahvuutesi on peräisin äiti- tai isäsuhteessa tai jonkun muun läheisen antamista hyvistä eväistä, Olen käyttänyt psykologisena kehyksenä lähinnä Erik Eriksonin kehitysteoriaa, jonka sisältöjä olen kuvannut seuraavassa taulukossa torneineen. (Lähteenä olen käyttänyt seuraavia kirjoja: 

Identity and the Life Cycle, Norton NY. 1980, 1994, Identity: Youth and Crisis, Norton NY 1968, Insight and Responsibility Norton NY 1964. 1994, Lapsuus ja yhteiskunta Gummerus, 1982) Käytän myös Jeffrey Youngin luomaa skeematerapian näkökulmaa. Skeemalla tarkoitetaan ihmisen kokonaisvaltaista tapaa tulkita elämää ja haitallinen skeema lapsuudessa syntyneitä virheellisiin uskomuksiin pohjautuvaa tapaa tulkita elämää ja sen vuoksi hankalia tunteita ja ajattelua.

                                       LAPSUUDEN JA NUORUUDEN EVÄITÄ: MITÄ TARVITSIT - MITÄ SAIT?

 

 

 

 

 

 

 

 

Eriksonin kehitysteorian mukaan lapsuus ja nuoruus jakautuvat viiteen eri vaiheeseen (kuva yläpuolella), joissa herkistyvät eri tarpeet. Jos ympäristö vastaa riittävän hyvin tarpeisiin, lapsi saavuttaa kyseisen vaiheen kehitystavoitteen. Kehityssaavutus luo edellytyksen seuraavan vaiheen onnistumiselle.

Taulukon vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on lueteltu keskeisiä tarpeita, joita lapsella on eri ikävaiheissa. Seuraavassa sarakkeessa on lueteltu vanhempien toimintaa, jolla heidän tulisi vastata lapsen tarpeisiin. Kun vanhemmat ja muu ympäristö vastaavat juuri kunkin ikäkauden keskeisiin tarpeisiin riittävän hyvin, lapsella on mahdollisuus saavuttaa ikäkauden kehityssaavutus, joka on taulukossa oikealla olevan tornin solujen oikeassa yläkulmassa.

VAUVAIKÄ 0 - 1,5 v.

Jos pohdit elämäsi ensimmäistä puoltoista vuotta ja tiedät, että äidilläsi oli synnytyksen jälkeinen masennus ja sinun tarpeesi olla ilona äidille ei toteutunut, voit olettaa, että se on jättänyt jälkensä ja ymmärrät itseäsi paremmin. Elämän alusta kirjoitettaessa on ongelmana, että omia muistikuvia ei ole. Joudut tukeutumaan vain muiden kertomuksiin.

Koska jokaisesta kehitysvaiheesta jää eväitä myöhempään elämään, kaikki se, mitä sinulle tapahtui ensimmäisen puolentoistavuoden aikana vaikuttaa siihen, mitä tunnet nyt. Voit tornissa olevan vauvaiän kuvauksen jälkeen miettiä, millaisia eväitä sait siltä kaudelta elämääsi.  Voit miettiä, mihin kohtaan tunnet sijoittuvasti eri piirreulottuvuuksilla ja merkitä siihen kohtaan rastin, joko todellisuudessa tai mielikuvissa. Vasemmalla on kuvaus, joka kertoo siitä, että vaihe on ollut kehityksellesi suotuisa ja oikealla on kuvaus, joka saattaa kertoa siitä, että sen vaiheen olosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Jos sijoitut lähemmäksi vasemmalla olevia määrittelyjä, voit olettaa, että vauvavaiheesi kului suotuisissa merkeissä. 

 perusturvallisuuteni on hyvä           --------------------------------------            tunnen usein turvattomuutta

 

olen yleensä toiveikas                      ---------------------------------------          tunnen oloni  usein toivottomaksi

luotan, että asiat lopulta järjestyvät ---------------------------------------           en luota siihen, että asiat järjestyvät

Kiintymystyylit

 

Jos äiti (tai lähin hoitaja) on herkkä tajuamaan vauvan viestejä, hän osaa tunnistaa tämän myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja pystyy myötäilemään niitä ja vastaamaan niihin. Äiti rakentaa kiintymyssuhdetta vauvan ja itsensä välillä, kun iloitsee ja ihmettelee yhdessä vauvan kanssa. Kun vauva tuntee olonsa epämukavaksi, hän viestittää siitä eri tavoin - usein itkulla. Jos äiti toimii lohdutustilanteissa välittömästi, johdonmukaisesti ja asianmukaisella tavalla, lapsella on mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymystyyli. Sen pohjalta lapsen on helppo olettaa myöhemmin elämässään, että ihmiset ovat luotettavia, omat tarpeet tulevat riittävässä määrin tyydytettyä ja elämä kantaa.

 

Jos äiti ei ole herkkä havaitsemaan lapsen tarpeita tai jättää johdonmukaisesti vastaamatta lapsen viesteihin, lapsi kehittää turvattoman, välttelevän kiintymystyylin. Hän ei etsi äidistä eikä myöhemmin muista ihmisistä suojaa ja voi yrittää toimia urhoollisemmin kuin tunnetila edellyttää. Joskus välttelevän kiintymystyylin omaavalla lapsella voi olla myönteinen käsitys itsestä, mutta kielteinen muista ihmisistä. Toisilla taas voi olla kielteinen käsitys sekä itsestä että muista. Viimeksi mainittuja lapsia on nimitetty pelokkaan kiintymystyylin omaaviksi.

 

Jos äiti toimii jatkuvasti epäjohdonmukaisesti suhteessa lapsen tarpeisiin, lapsi ei voi luottaa aikuiseen hoivaajana. Näin tapahtuu usein esimerkiksi päihderiippuvaisen äidin perheessä. Lapsi ei pysty ennakoimaan sitä, mitä käyttäytymistä hänen turvan tai lohdutuksen tarpeensa herättää äidissä, koska seuraukset ovat arvaamattomia ja riippuvat äidin mielialan vaihteluista. Lapsi voi saada osakseen itkiessään ajoittain hellyyttä ja lohdutusta tai samantapainen tilanne voi saada aikaan aikuisessa raivokohtauksen. Tällaisissa olosuhteissa lapselle yleensä kehittyy turvaton, ristiriitainen, takertuva kiintymystyyli. Hän ei myöhemmin osaa ennakoida muiden käyttäytymistä ja toimii ahdistuneen takertuvasti taatakseen itselleen hoivan.

Voit vauvavaiheesta kirjoittaessasi tukeutua vauvakirjaasi, jos sinulla on sellainen. Jos omat vanhemmat ovat elossa tai vanhempia sukulaisia, voit heiltä kysellä. Vauvavaiheesta kirjoitettaessa voit miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin.

 

Pohdittavaa

  - Millaiseen kotiin ja vanhempien elämäntilanteeseen synnyit?

  - Olitko toivottu lapsi?

  - Olitko helppohoitoinen vauva, vai vaikeahoitoinen?

 - Oliko sinulla terveysongelmia?

 - Kuka sinua hoiti pääasiallisesti?

 - Jouduitko eroamaan äidistä tai lähimmästä hoitajasta  usein tai pitemmäksi aikaa?

 - Tutki vanhoja valokuvia, mitä ne kertovat sinulle?

 - Mitä tärkeitä aikuisia elämässäsi oli, keiltä uskot saaneesi rakkautta vauva?

erikstorni, oikea.png

TAAPEROIKÄ 1,5 - 3v.

Taaperoiässä lapsi löytää oman tahtonsa ja kohtaa sen törmäämisen ympäristön asettamiin rajoihin. Suhde auktoriteetteihin rakentuu tässä vaiheessa. Jos lapsi on elänyt sekavissa oloissa taaperoiän, ehkä oikeat rajat ovat jääneet hänelle epäselviksi tai rajojen noudattamista ei ole vaadittu, voi tulla myöhemmin ongelmia. Jos lapsi esimerkiksi aloittaa päiväkodissa 4-vuotiaana ja rajojen asettelu tapahtuu myöhässä eikä alle kolmivuotiaana, rajojen opettelu voi jättää minäkäsitykseen tunteen, että on itse vääränlainen.

Tässä vaiheessa lapselle on hyväksi, jos ympäristö pysyy mahdollisimman samanlaisena. Kaksivuotias on huono kestämään muutoksia. Kun lapsi tulee kolmen vuoden ikään, tilanne muuttuu. Lapsen mieleen tulee joustavuutta. Uhmakohtaukset loppuvat.

 

Häpeän tunteiden kehittyminen liittyy Eriksonin mukaan juuri taaperovaiheeseen. Häpeä on ihmistä suojeleva tunne. Liian voimakkaana se on haitallinen skeema, jota onneksi on mahdollista purkaa myöhemmin myös omahoidon menetelmin.

 

Joillekin vanhemmille on vaikeaa kohdata myönteisestä pallerosta sukeutunutta uhmaikäistä. Pikkuinen ikään kuin hylkää vanhempansa auktoriteettina, mutta ei hän lakkaa rakastamasta vanhempiaan, vaikka voi lyödä heitä.

 

Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan lapsi kasvaa tässä vaiheessa eroon äidistä: On sanottu, että mitä enemmän lapsi on äitinsä perään kolmen ensimmäisen vuoden aikana, sitä parempi ja mitä enemmän lapsi on sen jälkeen irti äidistä sitä parempi. Ihminen kehittyy vauvaksi kohdussa yhdeksässä kuukaudessa ja sen jälkeen erilliseksi itsekseen kolmessa vuodessa. Lapselle alkaa olla tärkeätä suhde vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan.


 

 

itsenäisyyteni on hyvä                   --------------------------------------            olen epäitsenäinen

 

alistun sopivasti ja toteutan omaa --------------------------------------            en pysty tasavertaiseen suhteeseen

tahtoani riittävästi

pystyn parisuhteessa                     --------------------------------------            kompromissien tekeminen on minulle           kompromisseihin                                                                                     vaikeaa

                                       

luotan, että muut haluavat minut    --------------------------------------            epäilen että muut eivät hyväksy minua

seuraansa                                                                                                seuraansa

en tunne helposti häpeää               --------------------------------------            tunnen usein häpeää

 

jännitän esiintyessäni                     --------------------------------------             olen rohkea esiintyjä

 

en mieti useinkaan, mitä ihmiset    --------------------------------------            epäilen usein että selkäni takana minusta    ajattelevat  minusta                                                                                   puhutaan pahaa                                                                    

Kognitiivinen terapia tarjoaa omahoitona oman häpeän kirjoittamista. Oman tarinan otsikoksi voisi laittaa Häpeä ja alaotsikoiksi:

  • Minä häpesin lapsena

  • Minä häpesin nuorena

  • Minä häpeän naisena / miehenä / ihmisenä

  • En haluaisi hävetä

  • Järkevä  määrä häpeää tarkoittaisi elämässäni

 

Pohdittavaa

 - Millainen oli kotisi ja asuinympäristösi?

 - Ketkä sinua hoitivat vanhempiesi lisäksi?

 - Tiedätkö miten suhtauduit muihin lapsiin?

 - Tiedätkö, mitkä olivat lempilelujasi?

 - Olitko päivähoidossa, missä, koska, mitä tiedät viihtymisestäsi päivähoidossa?

 - Olitko yötä poissa kotoa yli 2 vuorokautta kerrallaan?

 - Jouduitko sairaalahoitoon, olko sinulla terveysongelmia?

 - Tiedätkö, miten uhmaikäsi sujui, olitko enimmäkseen kiltti ja mukautuva vai voimakastahtoinen?

 - Tiedätkö jotain erikoista ruokailumieltymyksistä tai ruokailukäyttäytymisestäsi?

 - Missä nukuit ja miten?

 - Mitä lapsuutesi valokuvat kertovat tästä ikäkaudesta?

LEIKKI-IKÄ 3 - 6v.

 

On luultavaa, että ensimmäiset muistikuvasi liittyvät tämän vaiheen tapahtumiin. Ne saattavat olla kuitenkin epäselviä ja joskus toisten kertomusten perusteella muodostuneita ja joskus niihin sekoittuu unien tapahtumia.

 

Leikki-iässä lapsen tiedot ja taidot lisääntyvät, hän pohtii elämänilmiöitä ja miksi-kysymyksiä riittää. Leikki-ikä on erilaisten roolileikkien aikaa. Lapsi voi olla prinsessa tai rosvo tai poliisi. Psykoanalyyttisen teorian mukaan vanhempien merkitys on leikki-iässä suuri. He toimivat roolimalleina: Poika jäljittelee isää (jos perheessä on isä) ja tyttö äitiä. Samalla eletään vaihetta, jolloin pojalle äiti on ihastuksen kohde ja mahdollisesti lähtökohta sille, millaista naista hän toivoo aikuisena kumppanikseen. Samoin tytölle isä on ensimmäinen "rakkaus", mikäli isä ansaitsee tytön silmissä tulla rakastetuksi - mihin vaikuttaa myös äidin mielipide tytön isästä.

 

Leikki-iässä lapsen mieleen muodostuu tarina omasta perheestä. Monissa eri yhteyksissä lasta pyydetään piirtämään kuva perheestään. Kuva on tarina, jota lapsi ei vielä osaa kertoa kunnolla sanoin.

 

EHDOTUS:

Muistele omaa lapsuuttasi. Millaisen kuvan sinä olisit 5-vuotiaana ehkä piirtänyt? Keitä tai mitä itselle mieluista olisit ottanut kuvaan mukaan. Miten lähelle toisiaan olisit sijoittanut ihmiset ja minkä kokoisina olisit heidät kuvannut. Millaisia ilmeitä heillä olisi ollut. Voit käyttää tikku-ukkoja, jos haluat.

 

Eriksonin mukaan leikki-iässä kehittyy oma-aloitteisuus ja syyllisyys. Liian syyllisyyden pohjana voidaan pitää lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta. Aikuinen on asettanut rajat ja lapsi tietää, että jos hän ei tottele, seurauksena on rangaistus - ainakin moitteen muodossa. Mutta usein käy myös niin, että lapsi ei tiedä, että joku asia on kielletty ja yllättyy rangaistuksesta.

Lapsi saa leikki-iässä lisää taitoja, joita haluaa myös käyttää. Hän tutkii ympäristöään ja kokeilee erilaisia asioita, mutta ei aina tiedä, mikä on sallittua mikä ei. Kun oma-aloitteinen lapsi saa moitteita, hänelle tulee kokemus siitä että koska tahansa ja ilman ennakkovaroitusta, hän onkin syyllinen. Paljon syyllistämistä kohdanneelle kasvaa uskomus omasta syyllisyydestä taakaksi ja tunneansaksi, ellei sitä tavalla tai toisella pureta.

Kaikenlaisissa perheissä vanhemmat väsyvät ja lapset voidaan saada kokemaan syyllisyyttä siitä, että he riitelevät tai leikkivät liian äänekkäästi tai ovat tottelemattomia. Vastapainona on kuitenkin yleensä hellittelyä ja kannustusta ja hyviä hetkiä. Mutta jos vanhemmat ovat päihdeongelmaisia, masentuneita tai stressaantuneita, lapsi voi jäädä ilman tasapainottavaa myönteistä huomiota ja taipumus syyllistyä kasvaa.

EVÄÄT LEIKKI-IÄSTÄ

Oma-aloitteisuuteni on hyvä,           --------------------------------------------------      En helposti aloita uutta.

 

En syyllisty turhasta                        --------------------------------------------------       Tunnen syyllisyyttä helposti.

Asettelen usein tavoitteita ja uskon --------------------------------------------------       En usko mahdollisuuksiini saavuttaa        mahdollisuuksiin saavuttaa ne.                                                                           tavoitteita. En uskalla edes asettaa niitä.

 

Pohdittavia aiheita

Muistatko millaisissa tilanteissa tunsit lapsena syyllisyyttä?

Huomaatko, että koet nykyään liian herkästi syyllisyyttä?

Minkälaisten ihmisten palaute herättää sinussa herkimmin syyllisyydentunteita? Muistuttavatko he lapsuutesi syyllistäjiä?

Muistele millaisia hyviä muistoja sinulle on jäänyt mieleen tapahtumista ennen kouluikää.

Mitkä olivat lempileikkejäsi?

Muistatko leikkitoverien nimiä?

Vietitkö aikaa paljon muualla kuin omassa kodissa?

Mitä muistoja sinulla on isovanhemmistasi?

Ketkä aikuiset kannustivat sinua?

 

6 – 12 v.

Kouluiän haasteena on oppia oppimaan ja muodostaa hyvä suoritusminäkuva. Jos varhaisemmissa kehitysvaiheissa on ollut puutteita, lapsesta tulee helposti alisuoriutuja. Alakouluiässä rakennetaan itseluottamusta ja suoritusminäkäsitystä, ja alisuoriutumisen vaihe voi leimata minäkäsitystä myös myöhemmin. Turha pelko ettei suoriudu jostain uudesta tehtävästä voi seurata aikuisuuteen asti.

 

Joillekin välitunnit ovat olleet aikoinaan painajaismaisia ja muistot niistä vaivaavat vielä aikuisena. Onneksi Kouluterveyskyselyssä on havaittu, että koulukiusaaminen on vähentynyt selvästi. On tiettyjä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tulee kiusatuksi, mutta selvää sääntöä ei ole. Yleensä erilaisuus voi aiheuttaa kiusaamista: jos on muita parempi tai huonompi, lihavampi tai laihempi jne.

 

itseluottamukseni on hyvä                 ------------------------------------------          minulla on heikko itsetunto

pystyn hyviin suorituksiin                    ------------------------------------------         pelkään jatkuvasti epäonnistuvani

                                                                                                                                    suorituksissa

olin ala-asteella koulukiusattu           -------------------------------------------         minua ei koskaan kiusattu        

                                                                                                                                    ala- asteella

                                                                                                                                    

Pohdittavia aiheita alakouluvaiheesta

 

 - hyvät ystäväni

 - miten opettajat suhtautuivat minuun

 - millainen rooli minulla oli koululuokassa

 - millainen rooli minulla oli välitunneilla

 - kaverit, joita pelkäsin

 - kaverit, joista en pitänyt

 - epäonnistumiseni koulussa

 - onnistumiseni koulussa

 - ketkä kannustivat minua

 - rangaistukset koulussa

 - mitä luokkakuvat kertovat

 - vapaa-ajan harrastukset

 - mitä tärkeää tapahtui perheessä

 - suhteeni sisaruksiini

 - mitä ajattelin itsestäni

 

 

Murrosikä ja nuoruus - viides kehitysvaihe 12 - 18

                                       

Eriksonin teoriaa kehittäneen Vaillantin mukaan murrosikäisen päätehtävänä on luoda uusi, vanhemmista itsenäistyneen nuoren identiteetti. Se sisältää tunteen siitä, että arvot on itse valitut ja että voi vapaasti tavoitella omia, itse rakentamiaan unelmia. Tässä vaiheessa on yleensä valittu oma vakaumus ja ideologinen näkemys, jotka tosin saattavat muuttua seuraavien vuosien aikana.

    Erikson korostaa seksuaali-identiteetin rakentumista. Hän myös loi käsitteen: toinen mahdollisuus.

Nuoruusiässä ihminen muodostaa käsityksen siitä, mikä, kuka ja millainen hän on. Nuoruusikä on aktiivista minäkäsitysten käsittelyä ja pohdintaa. Toveripiiri muodostaa ympäristön, jonka vuorovaikutuksessa nuori rakentaa käsitystä itsestään. Aikaisempien ikäkausien minäkäsitykset ovat pohjana uuden minäkäsityksen rakentumiselle. Ne ovat olemassa epämääräisempinä ja eri asioihin painottuneina. Nyt nuori voi käyttää niitä hyväkseen ja samalla aktiivisesti etsii palautetta ja muodostaa uutta minäkäsitystä, joka on enemmän kuin aikaisempien käsitysten summa.

    Olen ehdottanut erilaisia aiheita, joista jotkut voivat tuntua alueilta, jotka haluat pitää itselläsi. Ne ovat osa identiteettiäsi, mutta et halua pitää niitä osana "julkista" tarinaasi. Voit hyvin kirjoittaa muistelmien rinnalla lisätarinaa vain itsellesi. Kirjoittamisella sinänsä on parantava merkitys. Omien salaisuuksien kirjoittaminen voi auttaa erilaisten haavojen parantumisessa. 

 

tunnen itseni                                            --------------------------------------------                 en osaa kertoa, millainen olen 

 

hyväksyn itseni tällaisena                        --------------------------------------------                 en hyväksy itseäni

minulla on selkeä seksuaali-identiteetti   --------------------------------------------                 en ole sinut seksuaalisuuteni 

                                                                                                                                      kanssa

sitoudun työtehtävissä                             --------------------------------------------                 en pysty sitoutumaan

                                                                                                                                      työtehtävissä

sitoudun ihmissuhteissani                      ---------------------------------------------                en pysty sitoutumaan

                                                                                                                                      ihmissuhteissani

koen olevani sama persoona, sama       ----------------------------------------------               koen olevani ihan eri persoona,

minä kuin nuorena                                                                                                        eri minä kuin nuorena     

 

 

Pohdittavia aiheita nuoruusvaiheesta

 - suhde omaan ulkonäköön

 - harrastukset ja harrastuskaverit

 - rakastumiset:  toiveita, pettymyksiä, iloja ja suruja

 - kouluympäristö, epäonnistumiset ja onnistumiset

 - mihin uskoin, arvoni ja aatteeni

 - huolenaiheet   

 - mistä haaveilin

 - suhde vanhempiin, vihaa ja kiintymystä

 - miten vanhemmat suhtautuivat murrosikääsi ja itsenäistymiseesi

 - millaisia asioita häpesit, millaisista asioista tunsit syyllisyyttä                                                                                      

Nuori aikuisuus - kuudes kehitysvaihe  18 - 24v.

 

Nuoren aikuisen kehitystehtävä on liittyä parisuhteeseen. Hänen minäkäsityksensä rakentuu paljolti sen mukaan, miten hän onnistuu parisuhteessa, millaisia ovat hänen kokemuksensa ja millaista palautetta hän saa. Myös tässä vaiheessa voi tapahtua paranemista lapsuuden haavoista parisuhteessa. Toisaalta lapsuuden haavat voivat vasta läheisessä suhteessa tulla ilmi ja ihminen tarvitsee terapiaa voidak­seen solmia tyydyttävän parisuhteen.

Vastavuoroisen parisuhteen myötä ihminen liittää myös toisen omaan identiteettiinsä, mikä tarkoittaa minän "laajentamisen" siten, että siihen kuuluu myös toinen, muodostuu me-identiteetti. Toisen menettäminen voi silloin tuntua siltä, kuin omasta itsestä olisi revitty iso osa pois.

 

Kun ihminen aikuistuu, näkee Vaillandt keskeiseksi kehitystehtäväksi muuttua epäitsekkäämpään suuntaan, millä hän tarkoittaa tahtoa ja kykyä olla myös antavana osapuolena ihmissuhteissa ja kykyä luopua osasta määräysvaltaansa eli tehdä kompromisseja. Vaillandin mukaan kehityshaasteena on myös uran vakauttaminen.

 

Tarve hyvään parisuhteeseen on niin voimakas, että sen puuttuminen heikentää huomattavasti elämänlaatua. Monet nuoret hakeutuvat mielenterveyspalveluihin parisuhteen päätyttyä tai siksi, ettei seurustelusuhdetta tahdo löytyä ja tilanne masentaa. Tällä hetkellä moni nuori aikuinen syö masennuslääkkeitä, koska paria ei löydy.

Kun varsinainen aikuisikä alkaa, on tärkeää, että ihminen seisoo psyykkisesti omilla jaloillaan ja on irtautunut vanhemmistaan. Vaikka vanhemmat ovat kuolleet, he voivat silti vaikuttaa lapsiensa mielissä  - vieläpä silloin kun ihminen elää omaa vanhuuttaan. Seuraavien kuvauksien avulla voi pohtia omaa irtautumistaan.

Koen jatkuvasti, että äiti puhuu         ---------------------------------------------------   En koe, että äidin mielipiteet vaikuttavat

mielessäni ohjeita, arvostelua ym.                                                                     millään lailla elämässäni. 

                                                                                                                           En edes ajattele niitä koskaan.

Koen jatkuvasti, että isä puhuu        ----------------------------------------------------    En koe, että isän mielipiteet vaikuttavat

mielessäni ohjeita, arvostelua ym.                                                                     millään lailla elämässäni.

                                                                                                                           En edes ajattele niitä koskaan.

Olen psyykkisesti sidoksissa äitiin.  -----------------------------------------------------   Olen psyykkisesti vapaa äidistäni.

Olen psyykkisesti sidoksissa isään. -----------------------------------------------------   Olen psyykkisesti vapaa äidistäni.

Pohdittavia aiheita

 - parisuhdevalinnat, rakkaussurut ja -ilot

 - ammatinvalinta ja opiskelu

 - yhteiskunnallinen näkemys, arvot ja asenteet

 - suhde lapsuuden perheeseen

 - haaveet ja pettymykset

Aikuisuus - seitsemäs kehitysvaihe  24 - 60v.

 

Eriksonin nimittää aikuisuuden kehitystehtävää kyvyksi generatiivisuuteen, jolla hän tarkoittaa toimimista seuraavan sukupolven hyväksi. Generatiivisuutta voi toteuttaa kasvattamalla lapsia tai toimimalla ammatissa, joka on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta ja seuraavien sukupolvien kannalta. Tarve hoivata lapsia korostuu tässä vaiheessa samoin työnteko. Jos jompikumpi puuttuu elämästä, voi toisella korvata toisen. Ihminen voi elää rikasta elämää ilman parisuhdetta tässä vaiheessa, vaikka nuoren aikuisuuden vaiheessa parisuhde olikin ollut keskeisin tarve ja hyvinvoinnin lähde.

     Kun muistellaan aikuisvaihetta, monet muistelijat pohtivat elämäänsä siinä valossa, miten lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat vaikuttivat aikuisen elämässä. Mitä valintoja (mahdollisesti vääriä) tuli tehtyä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien pohjalta.  

Aikuisuuden vaiheessa on kaksi keskeistä aihetta: Perheen tapahtumat ja työelämäkokemukset. Molempia kannattaisi käsitellä itsemyötätunnon näkökulmasta: omaa itseään armahtaen. Omiin puutteisiinsa kasvattajana ja/tai työntekijänä kannattaa suhtautua yhtä myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti kuin parhaan ystävän puutteisiin. Osa pohdinnoista voi olla "salaisia" vain itselle kerrottuun tarinaan liitettyjä.

    Monet muistelmat (varsinkin poliitikkojen) keskittyvät oman työuran ja ratkaisujen selittelyyn parhain päin. Kieltämisen ja torjunnan suojelumekanismit estävät näkemästä totuutta, eikä kirjoittamisella ole terapeuttista merkitystä. On hyvä, jos ihmisellä on vanhuudessa positiivinen käsitys itsestään työntekijänä, se tukee hänen psyykeään. Psyykeä vielä tukee se, että muutkin saavat tietää, miten pätevä hän on ollut, mutta todellisuudessa totuus tukee sitä vielä enemmän, totuus tekee vapaaksi. Omien puutteiden hyväksyminen myös parantaa itsetuntoa.

 

Lopuksi 

Olen ehdottanut neljää eri teemaa, joita voit pohtia joko kirjoittamisen akana tai sen päätyttyä.

     

1. Voit pohtia omaa itsetuntoasi ja sen kehittymistä suhteessa sinulle tärkeisiin ihmisiin. 

Meidän itseluottamuksemme muodostuu suurelta osin siitä, miten muut suhtautuvat meihin. Eri ikäisenä meihin vaikuttavat eri ihmiset. Me tavallaan kysymme heiltä: Olenko OK?

AVAINKYSYMYS                                                                                           AVAINVASTAAJA

 

0 – 1.5v.

OLENKO OK

ILOITSEEKO ÄITI MINUSTA?                                                                        ÄITI, LÄHEISIN HOIVAAJA

 

1.5 – 3v.

OLENKO OK ITSENÄISENÄ MINÄNÄ, TAHTOJANA?                                   ÄITI JA ISÄ, LÄHEISIMMÄT HOIVAAJAT

 

3 – 6v.

OLENKO OK TYTTÖNÄ / POIKANA? OLENKO OK LEIKKIJÄNÄ?                ISÄ, ÄITI

 

6 – 12v.

OLENKO OK KAVERINA, OSAAJANA?                                                          IKÄTOVERIT, OPETTAJA

 

12 – 18v.

OLENKO OK IHMISENÄ?                                                                                IKÄTOVERIT, LUOTTOAIKUISET, ITSE= "PEILIKUVA"

 

18 – 24v.

OLENKO OK NAISENA / MIEHENÄ?                                                               PARISUHTEEN TOINEN OSAPUOLI

 

24 – 60v.

OLENKO OK TYÖNTEKIJÄNÄ, SEURAAVAN SUKUPOLVEN                          SEURAAVA SUKUPOLVI, TYÖTOVERIT, ESIMIEHET, ALAISET,

KASVATTAJANA?                                                                                               ASIAKKAAT

 

60v. >                                                                                                                   ITSE

 

 

Mieti millaiseksi koet itseluottamuksesi? Voit antaa sille kouluarvosanan. Miten se on muodostunut? Missä ikävaiheessa sait hyvää ja itsetuntoasi tukevaa palautetta? Missä vaiheessa sinun itsetuntosi sai haavoja?

2. Elämän avainkokemusten merkitys

3. Elämäni kolme onnellisinta päivää

4. Vastoinkäymiset, joista seurasi myös hyvää